#6: Minun vuoteni 2023

Tämä on ensimmäinen henkilökohtainen vuosikertomukseni, jonka kirjoitin ennen kaikkea itselleni. Täytyin tänä vuonna 36 vuotta.

Kuva elokuun alusta Alvar Aallon mökin, Muuratsalon koetalon savusaunan portailta.

Olen inspiroitunut aiempina vuosina esimerkiksi Linda Liukkaan ja Leo Straniuksen vuoden tapahtumia kokoavista kirjoituksista, ja tänä vuonna ajattelin kirjoittaa sellaisen itsekin.

Osoittautui, että vuoden summaaminen oli paitsi työlästä myös hyödyllistä. Tärkeimmät varamme ovat aika ja huomio, joten on hyvä tarkastella kriittisesti mihin niitä on vuoden aikana käyttänyt. Vuosikertomuksen muoto eli melkoisesti kirjoittamisen myötä ja päädyin kokoamaan vuoden tapahtumia eri teemojen ympärille.

Tästä tuli aivan liian pitkä kirjoitus, mutta lopullista muotoa tärkeämpää oli sen kirjoittaminen. Mikäli jaksat loppuun saakka, kuulen mielelläni millaisia ajatuksia se herätti.

Jos et malta lukea tätä pidemmälle, alla tiivistettynä vuoteni kohokohdat:

• Päätin keskittyä työelämässä kestävän kehityksen edistämiseen: perustimme pk-yritysten yritysvastuuseen keskittyvän yrityksen ja suoritin yritysvastuun opinnot Cambridgessä

• Harrastuspuolella liikuntaan on löytynyt hyvät rutiinit ja sisäinen motivaatio

• Vuoden isona teemana on ollut essentialismi: keskittyminen olennaiseen ja ylimääräisen karsiminen. Digitaalinen minimalismi, ajankäytön huolellisempi suunnittelu ja tavaroiden vähentäminen

• Elämä on ollut suurelta osin hyvää lapsiperheen arkea

1. Vuosi alkoi hypyllä

Vuoden 2023 lopulla olin päättämässä puolen vuoden perhevapaata. Industryhackin liiketoimintakaupassa sopimukseeni kuulunut siirtymäajan pesti Spinversellä oli päättynyt, joten perhevapaiden päättymisen jälkeen minulla ei ollut selkeää suunnitelmaa työelämäni jatkosta.

Pohdin pitkään, mitä seuraavaksi. Yksi selkeä vaihtoehto olisi ollut jatkaa innovaatiokonsultoinnin parissa, olinhan juuri julkaissut aiheesta kirjan. Kirjaprojektin myötä olin kuitenkin vakuuttunut siitä, että halusin keskittyä kestävän kehityksen edistämiseen lopun urani ajan. Tuntematta yhtään mihin tämä johtaa, päätin kuitenkin että on tärkeämpää tehdä arvojen mukaisia valintoja kuin tyytyä vanhan toistamiseen.

2. Työrintamalla syväsukellus yritysvastuun maailmaan

Päätin tarttua jo muutaman vuoden ajan EMU Growth Partnersin kanssa pyöriteltyyn ajatukseen kehittää pk-yrityksille suunnattu työkalu yritysvastuun kartoittamiseen ja raportointiin. Perustimme EMUn ja Anna Helaniemen kanssa Decade of Actionin. Samalla aloitin Cambridgen yliopiston Business Sustainability Management -opinnot. Kahdeksan viikon intensiivinen ja erinomaisesti ohjattu verkkokurssi antoi hyvän rakenteen yritysvastuun kokonaisuudesta, teorioista ja käytännön soveltamisesta.

Vuoden aikana olemme kehittäneet yritysvastuun kartoitusmallin, iteroineet sitä useiden asiakkaiden palautteiden pohjalta ja aloittaneet palvelun kaupallistamisen. Toistaiseksi olemme toimineet EMU:n brändin alla, mutta tarkoituksena on julkaista työkalu omalla nimellä keväällä. Loppuvuodesta ylitimme 10 asiakkaan rajan, joten toiminta on lähtenyt mukavasti liikkeelle, vaikka toivottomampia hetkiäkin on matkan varrelle mahtunut.

Alusta alkaen olemme pyrkineet rakentamaan toimintatapoja yrityksessämme siten, että ne tukevat jaksamista, hyvinvointia ja elämän tasapainottamista. Tämä kantaa sekä tukemaan perhe-elämää että aktiivisempaa harrastamista ja itsestä huolehtimista.

Kirjoittaminen saa myös jatkoa, sillä sain joulukuussa apurahan seuraavan yritysvastuuta käsittelevän tietokirjan käsikirjoituksen valmistelua varten.

Tänä vuonna talous on aiheuttanut enemmän huolia kuin varmaan koskaan aiemmin. Olen ollut alkuvaiheen yrittäjänä ja palkkaus ollut myös sen mukainen. Korkojen nousu ison asuntovelan kanssa, Ruotsissa asuessa asuntojen hinnanlasku ja kruunun kurssin heikentyminen sekä kaksinumeroinen inflaatio ovat oikeasti vaikuttaneet henkilökohtaiseen kulukuriin.

Uuden yrityksen käynnistämisen lisäksi olen työskennellyt viime vuodet hallitusroolin lisäksi osa-aikaisesti talousjohtajana perheyrityksessämme Remonttitiimissä. Kesäkuussa päättyneen tilikauden liikevaihto lähes tuplaantui yli 7 miljoonaan euroon, mikä aiheutti melkoisia haasteita kassanhallinnan ja rahoituksen parissa. Ennen sotaa, inflaatiota ja rakennusalan ahdinkoa aloitettu rakennusprojekti saatiin kuitenkin kunnialla valmiiksi ja päätimme jatkossa vähentää reippaasti toiminnan riskiä ja keskittyä pitämään yrityksen pystyssä taantuman yli.

3. Arki on hyvää perhe-elämää

Elämä on ollut tänä vuonna hyvällä tavalla täynnä elämää. Perhekeskeistä arkea, joka rullaa hyvin. On etuoikeus seurata, kun lapset kasvavat, oppivat valtavasti uutta ja ovat vilpittömän suoria ilmaisemaan tunteitaan. Kevätkaudella päiväkodista kantautui viikosta toiseen uusia flunssia, vatsatauteja ja enterorokko, jotka muuttivat suunnitelmia ja katkoivat viikkoja toisensa perään, mutta siitäkin selvittiin. Perhe antaa valtavasti iloa, merkitystä ja kuulumisen tunnetta. Olen pyrkinyt rauhoittamaan ja pyhittämään hetken ennen lasten hakua päiväkodista, sillä irtautuminen työpäivästä ja läsnäolo siinä hetkessä on tärkeää hyvän yhteyden ja yhdessäolon kannalta. Kesällä teimme useamman viikon loman Suomeen perheen pariin.

4. Aktiiviselle elämälle on löytynyt enemmän tilaa

Korona- ja vauvavuosien jälkeen elämään on tullut hieman parempaa rytmiä, hieman vapaa-aikaa ja pientä ennustettavuutta. Tämä on lisännyt myös energiaa. Olen ottanut tavaksi käydä useamman kerran viikossa lounasaikaan takapihaltamme alkavan luonnonsuojeualueen mäkisillä poluilla lenkillä tai läheisellä kuntosalilla. Välillä lenkki jää lyhyeksi, mutta olen koittanut pitää mieluummin tapaa yllä kuin jättää väliin mahdollisuuden. Lopetin vuoden aikana kaiken bioseurannan, myös unien seurannan Oura-sormuksella. Olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota kehon omiin tuntemuksiin ja oloon. Alan olla huonolla tuulella ja kehossa tuntuu purkamatonta energiaa, jos en ole päässyt muutamaan päivään liikkumaan omien ajatusteni kanssa.

Isompi projekti oli isäni kanssa aikanaan kelopuusta tehdyn pöydän huoltaminen ja kunnostus, johon käytin paljon aikaa. Keittiön puolella olen jatkanut jo usemman vuoden teemana ollutta pohjoismaisen ruokakulttuurin harjoittamista. Tänä vuonna koitin panostaa etenkin säilömiseen esimerkiksi kuivaamalla, fermentoimalla, pikkelöimällä, graavaamalla ja savustamalla. Tavoitteeni on pystyä keksimään ja valmistamaan laadukkaita ruokia kulloinkin saatavilla olevista kauden raaka-aineista sekä säilömään tarvittavia aineksia pitkälle talvikaudelle. Tässä liittää opeteltavaa koko loppuelämäksi.

Ruokakulttuuriin olen päässyt tutustumaan ravintoloissa Helsingissä Nollassa, Basbas Kulmassa, Ravintola 305:ssä, Albinassa, Skördissä, Jyväskylän Pöllöwaarissa, Mäntän Serlachius-museon Göstassa, Åren Copperhillissä sekä Göteborgissa vRÅssa, Vildassa ja Kokassa.

Keväällä tein kolmen päivän hiihto- ja laskettelureissun Åreen, jonne pääsee kätevästi yöjunalla Göteborgista. Kävimme myös ystävämme häissä Roomassa viikonloppureissulla.

Kesällä tein retken Jyväskylän seudun Alvar Aalto -kohteisiin: Aalto2-museoon, Säynätsalon kunnantalolle ja Muuratsalon koetalolle. Lisäksi kävin Serlachius-museoissa ja Petäjäveden vanhassa kirkossa. Musiikkia kuuntelin livenä Flow Festivalilla, Coldplayn keikalla Göteborgissa sekä Helsingin Juhlaviikkojen Scandinavian Music Groupin 20-vuotisjuhlakeikalla. 

5. Olen varannut enemmän aikaa lukemiselle

Edellisinä vuosina olen kuluttanut paljon äänikirjoja lenkeillä lastenrattaiden kanssa. Tänä vuonna lapset ovat olleet jo isompia ja olen ottanut selkeästi enemmän aikaa kirjojen lukemiselle. Pyrin lukemaan lähtökohtaisesti joka ilta ennen nukkumaanmenoa 30-60 minuuttia, minkä lisäksi lounasaikaan ja muutoin tyhjinä hetkinä koitan muistaa ottaa kirjan käteen puhelimen selailun sijaan. En ole toistaiseksi pitänyt yllä listaa lukemistani kirjoista, mutta pikaisella laskulla luin tai kuuntelin (vajaa puolet äänikirjoja) 15-20 kirjaa kokonaan ja aloitin tai luin osittain noin 10 eri kirjaa.

Kantava teema monissa kirjoissa oli rauhallisempi elämä: stoalaisuuden ja buddhalaisuuden oppeja nykyelämään sovitettuna (Ryan Holiday ja Mark Manson), essentialismi (Greg McKeown), keskittynyt työnteko ja digitaalinen minimalismi (Cal Newport). Tämän lisäksi mukaan mahtui elämäkertoja (Saku Tuominen, Esa Saarinen, Tove Janson)  ja romaaneja (Satu Rämö, Juha Itkonen, Tuomas Kyrö). Katsoessani vielä listaa kirjailijoista huomaan, että lukemiseni kaipaa ensi vuodelle enemmän monimuotoisuutta.

6. Vuoden henkilökohtaisena teemana on ollut essentialismi

Essentialismissa on kyse siitä, että omaan ajankäyttöön ja huomion kohdistamiseen suhtaudutaan harkiten. Siihen liittyy vahvasti omien arvojen ja tärkeiden asioiden kirkastaminen, niille tilan tekeminen – sekä kaiken muun epäoleellisen karsiminen. Tänä vuonna olen opetellut essentialismin perusteita ja aloittanut usealla elämänalueella tietoisen siivouksen.

Yksi olennaisimmista siivouksen kohteista on älypuhelimen käyttö. Jonotin Suomen ensimmäisiä kauppoihin tulleita iPhoneja Veikon Koneen ovella kesällä 2008 ja olen ollut älypuhelinten suurkäyttäjä siitä alkaen. On todella vaikeaa muuttaa käytännössä koko aikuisiän pinttyneitä tapoja kantaa ja käyttää puhelinta jatkuvasti.

Median puolella olen käytännössä lopettanut sosiaalisen median käytön kokonaan. Poistin sovellukset puhelimesta ja läppärin selaimessa kirjaudun aina ulos käytön jälkeen. Facebookia ja Instagramia en ole selaillut alkuvuoden jälkeen ollenkaan muutamia tiedonhaku- tai julkaisukäyntejä lukuunottamatta. Poistin kokonaan jo vuonna 2009 perustetun tilini X/Twitteristä, sillä en ollut oikein koskaan pitänyt palvelun käytöstä eikä viimeinen vuosi ole antanut syitä palata. Paheeni on edelleen LinkedIn, jota selailen turhan usein ja tähän yrittänyt kiinnittää enemmän huomiota.

Uutisten puolella huomasin olevani riippuvainen Hesarin etusivun skrollaamisesta, joten olen koittanut muuttaa tapaani ja lukea vain päivän lehden. Asetin puhelimeen myös 15 minuutin aikarajoituksen HS:n käytölle. Tämän lisäksi olen koittanut löytää uutisten lukemiseen parempia keinoja ja kokeillut mm. Economistin Espresso-sovellusta ja Suomen Kuvalehden tilausta. Olen myös tilannut muutamia uutiskirjeitä ja kokeillut Ylen tiiviitä uutisia, mutta en ole vielä löytänyt itselleni sopivaa tapaa tiivistää mediankäyttöä.

Yksi mediamuoto on jatkuvassa käytössä. Olen kuunnellut Spotifyä lähes 50 000 minuuttia eli 33 päivää tai 2h ja 17 minuuttia joka päivä ja olen Spotifyn vuosikatsauksen mukaan 5% eniten kuuntelevien joukossa. Joukkoon mahtuu mukaan 200 tuntia podcasteja, suosituimpina Cal Newportin Deep Questions, Acquired, Futucast, Rahapodi ja Jari Sarasvuon uusi podcast. Musiikin ja podcastien kuunteleminen antaa elämääni paljon, joten ainoa mitä voisin tehdä on kuratoida hieman kuunteluani monimuotoisempaan suuntaan.

Vuoden aikana olen yrittänyt selkeyttää yhtä tärkeimmistä digitaalisista aarteistani eli valokuvia. Olen yrittänyt haalia kaikki valokuvani eri lähteistä yhteen keskitettyyn pilveen. Digikuvia olen löytänyt eri kovalevyiltä vuodesta 2004 lähtien, mutta joidenkin vuosien kohdalla on vielä aukkoja, kun muistikortit tai puhelimilla otetut kuvat ovat kadonneet bittiavaruuteen. Valokuvien siivous jatkuu ensi vuonna perhealbumien järjestämisellä.

Essentialismi on alkanut ulottua myös henkilökohtaisen omaisuuden minimointiin. Olen alkanut myydä ylimääräisiä tavaroita ja koitan karsia henkilökohtaiset tavarani minimiin. Tämän tekeminen jatkuu vielä ensi vuoden aikana. Käyttämättömille tavaroille, kuten lukuisille elektroniikkalaitteille löytyy paljon aktiivisempia käyttäjiä Torissa ja Ruotsin Blocketissa.

TV-sisällön puolesta suurella käytöllä ovat Yle Areenan ja SVT:n lastenohjelmat, mutta vuoden aikana olen onnistunut kuitenkin pääasiassa lentomatkojen aikana katsomaan The Dropoutin, Successionin, The Bearin ja Karpin kaikki kaudet sekä reilut 10 elokuvaa. Elokuvateatterissa kävin kolmesti katsomassa Oppenheimerin, Kuolleet lehdet ja Napoleonin, joista kaksi viimeistä liittyi sosiaalisiin tilanteisiin.

7. Henkilökohtainen hiilijalanjälki 5,5 tonnia

Työhöni kuuluu nykyään ilmastoasiat, joten halusin ottaa vuositarkasteluun myös oman elämäni päästöt. Hiilijalanjälkeni on noin 5,5 tonnia CO2e, joka on hieman reilu puolet keskimääräisestä suomalaisesta. Siitä tulisi vähentää kuitenkin vielä reippaasti yli puolet elämäntapani ollakseen kestävällä pohjalla. Sitra suosittelee suosittelee Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitteen mukaisesti pitkän aikavälin henkeä kohden lasketuiksi elämäntapojen hiilijalanjälkitavoitteiksi 2,5 tonnia vuoteen 2030 mennessä.

Sitran elämäntapatestin mukaan henkilökohtainen hiilijalanjälkeni ilman lentämistä on noin 3,2 tonnia. Emme omista autoa ja kuljemme matkat pääasiassa pyörällä. Asumme melko uudessa kerrostalossa, jossa on otettu huomioon energiatehokkuus. Ostan hyvin vähän uutta tavaraa. Noin puolet hiilijalanjäljestäni (1,7 tonnia) syntyy sekasyöjän ruokavaliosta.

Suurimmat päästöni (2,3 tonnia) aiheutuvat lentämisestä. Asumme Ruotsissa Göteborgissa, mutta työni ja lähisukulaiset ovat Suomessa. Tein viime vuonna yhteensä 11 meno-paluumatkaa Göteborgin ja Helsingin välillä, joista 7 työn takia ja 4 henkilökohtaista matkaa (mukaanlukien häät ja hautajaiset). Näiden lentojen kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 1,3 tonnia. Finnair käyttää tällä reitillä ATR 72 -koneita, jotka ovat matalammalla lentäviä potkurikoneita, joiden kasvihuonekaasupäästöt ovat vain noin kolmanneksen verrattuna suihkukoneella yläilmakehässä lentämiseen. Työmatkustamisen olemme päättäneet kompensoida vaikuttavasti. Tänä vuonna teimme lisäksi kahden hengen matkan Italiaan ystäviemme häihin, mikä lisäsi omien kasvihuonekaasupäästöjen määrää lähes 1 tonnin verran, mikä tuntuu suhteettoman suurelta osuudelta vuoden päästöistäni yhdestä viikonloppumatkasta.

Yhteenvetona

Vuosi on tuntunut menneen melko nopeasti ja ilman suuria yllätyksiä, vaikka toki valtavan epävarmuuden vallitessa uuden uran parissa ja maailman myllerryksessä. Isoäitini nukkui pois 97-vuotiaana, mutta ehti nähdä 13 lastenlastenlasta ja asui terveenä omassa rintamamiestalossaan 95-vuotiaaksi asti. Saan olla kiitollinen, että sain pitää hänet elämässäni näinkin pitkään sekä vahvan, luonnonläheisen, suorapuheisen, kiltin ja hauskan esikuvan elämääni. Olen myös valtavan kiitollinen puolisostani, lapsistani ja laajemmasta perheestäni, joihin meillä on hyvä yhteys vaikka asummekin ulkomailla. Tunnen eläväni etuoikeutettua elämää, ja siitä on hyvä muistuttaa itseään, vaikka joskus päätökset oman elämän suunnasta tuntuvatkin vaikeilta. On suuri etuoikeus pystyä tekemään sellaisia valintoja.

Yksi iso haaste elämäntavassani ovat sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys. Asumme Göteborgissa ja ainut kollegani asuu Helsingissä. Teen työtä pääasiassa kotitoimistolla ja käyn Helsingissä tapaamassa kollegaani ja ystäviäni 1-2 kuukauden välein. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ja mökkihöperyyden välttely vaatii paljon huomiota tällä hetkellä, ja toivon löytäväni siihen parempaa tasapainoa jatkossa.

Kirjoittamista olen kaivannut enemmän, mikä näköjään purkautuu myös tässä ylipitkässä vuositilinpäätöksessä. 

Uudenvuodenlupauksia en tee, mutta tässä  on muutama teema kehiteltäväksi seuraavalle vuodelle. 

• Huomion kiinnittäminen monimuotoisempaan mediankäyttöön

• Enemmän kestävään kehitykseen liittyvää pitkää kirjallisuutta ja podcasteja (liittyen myös seuraavaan kirjaprojektiin)

• Kirjoittamisen lisääminen sekä työssä että vapaalla

• Essentialismi jatkuu digitaalisen minimalismin, mediasiivouksen ja tavaran parissa

• Enemmän panostusta sosiaalisuuteen ja yhteisöllisyyteen

Miten sinun vuotesi on sujunut? Ihan näin pitkää selostusta ei tarvitse tehdä, mutta kuulen mielelläni kuulumisiasi – etenkin vähentyneen sosiaalisen median käytön takia.

Kuulen myös mielelläni ajatuksia ja palautetta näistä kirjoituksista. Seuraava uutiskirje jälleen tammikuussa. Sitä odotellessa oikein rauhaisaa ja onnellista uutta vuotta!

Petri