Marraskuun ajatuksia
Hei, tämä on Petri Vilénin julkinen päiväkirja, joka ilmestyy pidemmän tauon jälkeen jatkossa 1-2 kertaa kuussa. Kiitos kun olet tilaaja!
Aiheina tässä kirjeessä:
Martin päivänä marraskuussa
Vuosi Ratkaisevat yhteisöt -kirjan julkaisusta
Vuosi yritysvastuun parissa
Viikon kirjavinkkinä Cal Newportin Deep Work
Martin päivänä marraskuussa
Tänään vietetään Martin päivää, joka jää historiaan presidentti Martti Ahtisaaren hautaansaattopäivänä. Sain kunnian tavata nobelisti Ahtisaaren kahdesti henkilökohtaisesti. Mieleeni jäi mies, joka ei tehnyt itsestään numeroa. Hänen seurassaan oli luontevaa ja turvallista, mikä on varmasti ollut yksi olennaisista tekijöistä rauhanneuvotteluiden onnistumisessa. Toisella kerralla läsnä oli hänen perheensä, ja kävi ilmi kuinka tärkeässä roolissa he olivat presidentin elämässä. Suuret osanottoni omaisille. Tänään muistelen Martti Ahtisaarta suurella kunnioituksella.
Marraskuu on kuoleman kuukausi. Marras tarkoittaa kuolemaa ja juontuu sanasta latinan kuolemista tarkoittavasta sanasta mori. Useissa maatalouskulttuureissa marraskuussa on alkanut kausi, jolloin muistetaan pyhiä ja kuolleita. Jakson aloittaa kristillisessä kalenterissa Pyhäinpäivä, All Hallows Eve, joka on taipunut kielessä tutummaksi Halloweeniksi. Kauhuelokuvat ovat valjastaneet Halloweenin viettoon erilaisissa kansanperinteissä liittyvää kuoleman kuvastoa kauhun muotoon, mistä on jäänyt Halloweenin viettoon pintapuolinen kuvasto pääkalloja esittävine kurpitsoineen, zombeineen ja haamuineen. Itse kuolleiden ja kuolevaisuuden muistaminen ei enää ole olennaisessa roolissa Halloweenin vietossa.
Suomessa on aiemmin vietetty pakanallista kekriä, jota vietettiin satokauden jälkeisten töiden jälkeen. Sen päätteeksi palvelusväki vapautettiin vuoden työkomennosta ja juhlittiin pöydät koreina. Kekrin jälkeen vietettiin lomaviikkoa, jonka jälkeen siirryttiin syksyn rekrytointimessuilta eli pestuumarkkinoilta saatuun uuteen työhön. Ehkä hienoimpia voimassa olevia marraskuun perinteitä on Meksikossa järjestettävä Día de Muertos, jolloin muistetaan kuolleita karnevaalihengessä pukeutumalla vanhanaikaisesti ja maalaamalla kasvot koristeellisiksi sokerikalloiksi.
Syksyn aikana jouduin luopumaan myös isoäidistäni, joka sai elää 97-vuotiaaksi. Hän oli jälleenrakentajien sukupolvea, viimeisten joukossa. Marraskuusta mieleeni tulee aina roomalainen stoalainen sananlasku memento mori, joka kehottaa muistamaan oman kuolevaisuuden. Olemme kaikki tasa-arvoisia sen edessä ja meillä kaikilla on rajallinen määrä päiviä käytössämme. Tarvitsemme marraskuuta, jotta muistamme mistä olemme tulossa ja minne olemme menossa – ja muistamme elää.
Vuosi kirjan julkaisusta
Ensi viikolla tulee vuosi siitä, kun sain esikoiskirjani painosta ja luovutin sen suuremman yleisön luettavaksi. Retrospektiivissä olen edelleen tyytyväinen itse kirjaan, enkä muuttaisi siitä juuri mitään. On ollut hienoa saada jonkin verran palautetta myös kirjan lukijoilta, joita en tunne entuudestaan. Esimerkiksi seuraavan arvostelun joku oli jaksanut kirjoittaa Storytelissä:
“Erinomainen perusteos inspiroimaan ekosysteemien ja yhteisöjen etuja vaikkapa viheliäisten ongelmien ratkaisemiseen!”
Kirjan julkaisemisen suhteen olisin kuitenkin voinut tehdä enemmän. Tämän vuoden myyntitilastot saadaan vasta ensi vuoden puolella, mutta kirjaa myytiin heti julkaisun jälkeen loppuvuodesta joitakin satoja kappaleita, mikä on ihan kohtuullinen tulos tämän hintaluokan tietokirjalle. Kirja on myös hyvin saatavilla kirjastoissa ja joissakin paikoissa se on edelleen varausjonoissa.
Melko harvat tietokirjat Suomessa ylipäänsä myyvät yli tuhat kappaletta. Silti huomaan ajattelevani, että olisin toivonut kirjan tavoittavan hieman enemmän ihmisiä. Kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen ovat kaksi eri asiaa, ja jatkossa osaan panostaa huomattavasti enemmän myös jälkimmäiseen.
Kirjankustantamot ovat olennainen osa kirjojen markkinointia, sillä niillä on suorat suhteet kirjojen suurkuluttajiin, kirjastoihin, äänikirjapalveluihin, kirjakauppoihin ja muihin jakelukanaviin, joihin suurin osa kirjoista menee. Kustantajan profiili kuitenkin määrittelee kuitenkin myös sen, mille yleisölle kirjaa markkinoidaan.
Kirja ilmestyi kesän aikana myös äänikirjana Storytelissä, mistä olen äänikirjojen suurkuluttajana oikein tyytyväinen. Toivoin lukijaksi erityisesti Raiko Häyristä, jonka ääni sopii mielestäni omaan tekstiini. Storytelin sivuilta löytyy myös kuuntelunäyte kirjan prologista, joka johdattelee kirjan teemoihin kirjan prologin kautta.
Kirjoittamisen opintojen ja kirjan kirjoittamisen myötä minulle kirkastui, että kirjoittaminen on minulle suuri intohimo, josta haluan pysyvämmän osan elämääni. Jonain päivänä haluaisin elättää itseni kirjoittamalla. Tällä hetkellä haen muotoa ja järjestelmää kirjoittamiselle. Tämän uutiskirjeen aktivointi on myös osa tavoitettani jatkaa kirjoittamisen parissa aktiivisesti. Testaan kirjeessä uusia ajatuksia ja ennen kaikkea pidän tekstintuottamista yllä.
Vuosi yritysvastuun parissa
Kirjan kirjoittaminen oli itselleni tärkeä osa prosessia, jossa olen pohtinut omaa uraani. Se kirkasti, että haluan kohdistaa energiani työpäivien osalta myös kestävän kehityksen edistämiseen.
Aloitimme alkuvuodesta kollegani Anna Helaniemen kanssa matkan yrittäjinä. Aikomuksenamme oli löytää keino auttaa myös PK-yrityksiä nopeammin kestävän kehityksen pariin. Kiire on kova, minkä takia nimesimme yrityksen Decade of Action Oy:ksi.
Kuluvan vuoden aikana olemme päässeet oppimaan valtavasti ja kehittämään palvelua yhdessä monien innostavien ja eri aloilla toimivien yritysten kanssa.
Ajat ovat vaikeat ja monella yrityksellä ei ole mahdollista panostaa yritysvastuuseen suuria summia. Sen takia paketoimme kaiken vuoden aikana kehittämämme työkalut ja aineistot nyt verkkokurssiksi, joka auttaa liikkeelle. Hinta on 249 euroa ja ensimmäinen kurssi lähtee käyntiin tammikuussa.
Kirjavinkki: Deep Work
Olen tutustunut tämän vuoden aikana kattavasti Cal Newportin tuotantoon. Hän on Georgetownin yliopiston tietotekniikan professori, poikkeuksellisen tuottelias tietokirjailija, podcast-juontaja ja New Yorkerin esseisti. Kirjassaan Deep Work (2016) hän kuvaa kuinka tärkeää syvä työskentely on tuottavuudelle. Se on keskeytyksetöntä, pitkäkestoista keskittymistä yhteen työtehtävään.
Newportin suosituksena on hallita syvää työntekoa kalenterin avulla. Aivot rasittuvat kaikkein eniten kontekstin vaihtamisesta, mitä esimerkiksi sähköpostien, sosiaalisen median, uutisten selaaminen tai työtehtävien välillä sukkuloiminen (multitasking) aiheuttavat. Siksi on olennaista varata aikaa sekä keskittyneelle työlle, sirpaloituneemmalle työlle ja aivojen palautumiselle.
Kirjan inspiroimana olen itse olen tehnyt toistuvan kalenterivarauksen joka aamuun 1-2 tunniksi. Omistan tuon ajan syvään työntekoon, kuten kirjoittamiseen, esityksen valmisteluun, konseptin ajatteluun tai ongelman ratkaisemiseen. Tärkeää on etukäteen, viimeistään edellisenä iltana päättää, mihin tuon ajan käyttää. Vasta tämän syvän työskentelyn jälkeen avaan sähköpostit, uutiset ja muut päivän polttavat.
Päiväni koostuu kolmesta syvän työskentelyn jaksosta, joista päivän ensimmäisen käytän aina keskittyneeseen työskentelyyn yksin ja kaksi muuta voi varata tarvittaessa tapaamisiin. Näiden lisäksi olen varannut 1-2 tuntia sirpaleiseen työhön, kuten pienempien tehtävien hoitamiseen, sähköposteihin, puheluihin, uutisten lukemiseen tai tiedonhakuun.
Kalenterin järjestämisen avulla pyrin varmistamaan, että saan tehtyä ne asiat jotka ovat minulle tärkeimpiä. Näin pidän huolen siitä, että muut, kiireelliset mutta ei-tärkeät asiat eivät hallitse aikaani.
Toinen Newportin suositus on oppia arvostamaan tylsyyttä. Aivot ratkaisevat ongelmia parhaiten, kun ne saavat tilaa työstää ajatuksia ilman jatkuvaa impulssia. Tämän harjoittelu pitää sisällään omalla kohdallani esimerkiksi tiettyjen uutissivustojen blokkauksen työaikana, sosiaalisesta mediasta uloskirjautumisen ja puhelimen pitämisen poissa käsiltä. 15 vuoden älypuhelimen käytöstä on kuitenkin harvinaisen hankalaa päästä irti.
Kiitos!
Kiitos, kun luit. Mikäli tekstit saivat ajatuksia liikkeelle, kuulen todella mielelläni niistä. Mukavaa marraskuuta, memento mori!